Siitä se ajatus elämän vaelluksesta sitten lähti
Vaelluskutsu vapputorilla
Ilonhaikki blogin kymmenes kirjoitus on juuri sopiva hetki palata hieman ajassa taaksepäin ja kertoa teille kaikille, että kuinka tämä vaellus ja koko hanke sai alkunsa. Tänä samaisena päivänä ostettiin Juhan kanssa lentoliput Ranskaan lähtöpaikan tuntumaan vapun aatolle 2022, joten lähtöpäivä päätetty.
Siirrytään lähes päivälleen kolme vuotta lentolipuissa seisovaa päivämäärää edeltävään aikaan. Vappuna 2019 auringonsäteiden häikäistessä mutta vilun hiipiessä hupun alle seurattiin kotikaupunki Ylivieskan torin laidalla motoristien vappuajelulle lähtöä. Kuunneltiin monenlaista murinaa ja pärinää, kun eri motoristigenret soljuivat sulassa sovussa torin vierustaa seuraten kohti Kalajokea. Samaa pärinää oli kuuntelemassa moni tuttu ja iloksemme tuttavaperheemme sattui saman seinän vierustalle paistattelemaan ja vaihtamaan kuulumisia.

Juha ja Tommi kertomassa Ilonhaikki hankkeesta Johtajatulet metsäseminaarissa. Kuva – Miko Eklöf
Myös Lappi oli polttanut meille molemmille lähtemättömät jäljet sydämen reunaan mutta nyt Juha puhuikin etelästä – Espanjasta
Juha siinä sivussa jutteli, että olisi joskus mukava lähteä näihin aikoihin vuodesta vähän pidemmälle vaellukselle. Vaellukset olivat meille vakio puheenaihe, kun molemmat olimme jo nuoruudessa kokeneet maastoja ja tuntureita rinkka selässä. Näin ruuhkavuosina riittävän mittaiset vaellukset ovat olleet vain harvinaista herkkua – meille molemmille. Myös Lappi oli polttanut meille molemmille lähtemättömät jäljet sydämen reunaan mutta nyt Juha puhuikin etelästä – Espanjasta. Vaelluksen pituuskin olisi Juhalla nyt harvinaisempi, koska hän sanoi, että jos tavoitteeksi ottaa koko suunnitellun reitin olisi se 800 km ja aikaa saisi varata ainakin kuukauden verran.
Camino – elämäni vaellus
Tiesin toki, että kyse oli Caminosta – pyhiinvaelluksesta, koska olin jonkin artikkelin aiheesta lukenut ja tiesin, että lapsuudenystäväni setä – Ylivieskalainen eläkeläinen oli reitillä käynyt ja vaikuttunut kokemastaan niin, että oli kirjoittanut siitä kirjan. Keskustelun seuraava vaihe yllätti minut täysin ja olin hyvin otettu, kun Juha kysyi, että lähtisinkö kaveriksi, jos hän päättää elämänsä reissulle lähteä. Tunsimmehan me toisemme monesta eri yhteydestä ja tavanneet ensimmäisiä kertoja jo teini-iässä partio- ja muissa nuortentapahtumissa ympäri tätä tasaista maakuntaa. Partio, mökkeily ja Lappi olivat saaneet polkumme kohtaamaan useita kertoja samoin perheidemme kohtaamiset ja saman ikäiset lapset olivat suoneet meille monta mukavaa keskusteluhetkeä. Kyläiltykin on mutta aivan liian harvoin, kuten lähes kaikki nykyperheet – miksi lie? Sen haluaisin tietää.

Johannes Marjakangas: Elämäni vaellus – Lähdin ja sain paljon
Joka tapauksessa siinä seinän vieressä värjötellessä minulta häipyivät vilun tunteet yhtä nopeasti, kuin nuoren pojan kevari sammui tottumattoman liian suuren vaihteen seurauksena. Minua ei nolottanut samoin, kuin kyseistä nuorukaista, vaan tunne oli sama, kuin olisin saanut kunniamerkin rintaani siinä suuren yleisön edessä kaikkien taputtaessa. Oikeastaan päätin välittömästi Juhan yllättävän kysymyksen jälkeen, että tottakai, ehdottomasti lähden elämäni reissuun ja kunnia on tehdä se reissu hyvän ystävän kanssa.
Vastaus siinä tilanteessa oli tietenkin nyky-yhteiskunnan normien mukainen, jossa lupasin asiaa pohtia ja harkita ja tietenkin keskustella asiasta perheeni kanssa. Samaisena iltana kertoessani keskustelustamme vaimolleni – Piialle hän ymmärsi heti Juhan kysymyksen suuruuden ja tuntemani kunnian ystävän ehdotuksesta. Ensikommentistaan lähtien Piia kannusti matkalle – ainutlaatuiselle matkalle – toki rakastavaan äidilliseen tyyliinsä pyytäen huolelliseen valmistautumiseen ja monen asian huomioon ottamiseen.
Ehdottomasti lähden elämäni reissuun ja kunnia on tehdä se reissu hyvän ystävän kanssa.

Santiago de Compostelan katedraali on vaelluksen tavoitekohde
Vaellusajankohdan vaihtoehdot
Onneksi myös perheen kannalta, Juhan kanssa käydyssä keskustellessa selvisi, että ”vähän pidemmän” vaelluksen aikaikkuna on tässä vaiheessa suhteellisen väljä. Moottoreiden pärinän säestämän keskustelun aikana puhuimme, että lähtöpäivä ei tarvitsisi olla vielä ensi vappu, vaan jokin alkuvuosikymmenen keväistä ehkä kuitenkin ennen, kuin minäkin, meistä nuorempana täytän 50 vuotta. Tuon samaisen rajapyykin lähestyminen oli vaikuttanut myös Juhan ajatuksiin elämän suomista mahdollisuuksista – Siitä se ajatus sitten lähti – Onneksi.
Vaellukselle oltiin lähdössä mutta kuinka pelkästä vaelluksesta kasvoi hyväntekeväisyyshanke ja siunaantui auttamisen mahdollisuus, on toinen juttu, johon palataan myöhemmin.

Ilonhaikki logossa ilmenee pyhiinvaeltajien tunnus kampasimpukka. Lyhennettä ja pailikuvana ilmenevän tervehdyksen sanomaa on terästetty espanjalaisilla huutomerkeillä.
Tommi Salo
ILONHAIKKI
Ilonhaikki on kahden kaveruksen, Juhan ja Tommin, vaellus joka on kasvanut hyväntekeväisyyshankkeeksi. Haluamme tehdä hyvää keräämällä varoja lasten ja nuorten partioharrastukseen.
Lähde sinäkin mukaan – annetaan kaikille mahdollisuus harrastaa.