Sunnuntai aamu avautui aurinkoisena ja aamukahvin jälkeen telkusta alkoi Hittimittari. Muistatte ohjelman, jossa 80-luvulla tuli musavideoita ja biisit laitettiin paremmuus järjestykseen Suomen eri alueille kokoontuneiden raatien toimesta. Biisejä kuunnellessa tuli mieleen monta hauskaa muistoa, sillä olen aina musiikin avulla pystynyt eläytymään tunnelmaan ja käsittelemään tunteita. Usein musiikkia kuullessani palaan johonkin tilanteeseen, ihmiseen, tunteeseen tai saan ajateltua nykyhetkeä selkeämmin. Musiikilla on siis voimaa ja eri musiikkityylien kuuntelemisella saa lisättyä ymmärrystä ja hyväksyntää. Kaikille on oma paikkansa ja kuuntelijansa.

Hittimittarin myötä palasin nuoruuteen 80-luvulle ja Kalajoella järjestettävään Jussin Jotokseen. Jussin Jotos on partiolaisten järjestämä partiotaito kisa tyyppinen yön yli kestävä rento kilpailu, johon voivat osallistua myös muut kuin partiolaiset. Biiseistä tuli taas mieleen monta mukavaa kaveria, joiden kanssa aikoinaan osallistuttiin tapahtumaan. Hauskaa oli ja keppostelu taisi olla päällimmäinen ajatus niissäkin jutuissa. Muistan kuinka yhden Jotoksen jälkeen nukuimme keskellä Tapion Tuvan pihaa nurmikolla aamupäivän auringonpaisteessa. Siinä varmaan tuli ohikulkijoille ja turisteille mieleen monenlaista. Hakijat tulivat kuitenkin herättelemään uneliaita nuorukaisia ja päästiin kotiin jatkamaan unia.

Koirakaveri innokkaana. Kuva – Juha Autio

Niinpä päätin lähteä katsastamaan vieläkö tutut metsät ja Siiponjoen seutu näyttävät samanlaisilta. Koirallakaan ei näyttänyt olevan päivälle muita suunnitelmia, niin päästiin ilman houkutteluja matkaan. Suuntasimme Kalajoen Hiekkasärkille ja siellä Tapion Tuvalle, josta lähtee noin kahdenkymmenen kilometrin mittainen Siiponjoen luontopolku. Reitillä on myös lyhyempiä vaihtoehtoja, joten kaikille löytyy sopiva vaihtoehto. Talvella Särkijärven kodalle menee latu ja kesällä reitti on polku juoksijoiden sekä maasto pyöräilijöiden suosiossa. Maasto on helppokulkuista mäntykangasta ja korkeuserot ovat pieniä. Lenkkareilla pärjää kesällä varsin hyvin.  Reitti on yleensä ottaen hyvin merkitty, joskin parannettavaakin löytyy. Lähtötaulussa oli maininta, että reitille on tulossa parannuksia hankkeen myötä ja välille olikin tuotu puutavaraa uusia pitkospuita varten. Tulistelupaikat Valkiavedellä, Särkijärvellä, Kourinkalliolla ja Pleunassa antavat mukavan mahdollisuuden pieneen taukoon. Into piukeana siis matkaan.

Luontopolku kulkee samoissa maisemissa kun aikanaan Jussin Jotos. Kävelimme koiran kanssa rentoa vauhtia ja ihmettelimme elämää ja sen mukanaan tuomia asioita. Koiran kanssa jutustellessa saa aina myönteisen ja hyväksyvän vastauksen, joten juttuseurana se on mitä mainioin. Jonkin verran kevään vuoksi löytyi vielä märkiä paikkoja joita kiersimme, mutta pääsääntöisesti hyvä oli kulkea. Reitin varrella on eri tyyppisiä metsiä ja tauluilla kerrottu metsätyypeistä ja niiden hoidosta. Kauniit jäkäläkankaat ovat näkemisen arvoisia ja tunnelma niissä on hyvinkin satumainen. Muistan kun aikanaan jäkälänkeruu oli monen kesätyö. Usein kuuli kysymyksen ” Ookko töisä?” ja vastauksen ”en, mutta jäkäläsä oon.” Sitä työtä riitti monelle ja oli suosittua. Siinä kävellessä aika kului ja saavuimme Pleunaan.

 Usein kuuli kysymyksen ” Ookko töisä?” ja vastauksen ”en, mutta jäkäläsä oon.”

Nykyään jäkälänkeruuta ei juurikaan ole ja muistona niistä ajoista on reitin varrella jäkälälaatikoita. Kuva – Juha Autio

Pleuna on Siiponjoella sijaitseva kohde, johon pääsee lähelle myös autolla. Pleunassa on laavu ja mukava mahdollisuus tutustella Siiponjoen maisemiin. Siiponjoki on Pohjanmaalle erikoinen, sillä joelle on tyypillistä voimakas serpentiinimäinen mutkittelu ja jyrkät hiekkaiset rantatörmät, joita eroosio muokkaa jatkuvasti. Joessa on kauniita koskia ja se kuuluu Natura 2000 alueeseen. Kohde on suosittu, tutustumisen arvoinen ja Kalajoen meriluonto keskuksessa aiheesta löytyy myös lisätietoa. Pleunassa pidimme pientä taukoa ja tapasimme maasto pyöräilijöitä. Koirakaveri sai uida joessa ja näytti nauttivan siitä suuresti. Rantatörmällä istuessa tuli mieleen partiolaisten piirileiri Pleunassa 80-luvun alussa. Mukavia muistoja siitäkin on. Samalla alueella sijaitsee yksityinen Rahjan hautausmaa, joka ei kuitenkaan ole reitin varrella. Se on perustettu uskonnonvapauslain muutoksen myötä vuonna -29 ja on edelleen käytössä. Muistan kuinka jollakin yöhaikilla tai saattoi olla myös Jussin Jotos, olimme yhtäkkiä yöllä keskellä metsää hautausmaalla. Se oli nuorille pojille jännä paikka, koska emme tienneet aiemmin, että alueella on sellainen.

Suuri pahka ja Siiponjoen koskia Pleunan alueella. Kuva – Juha Autio

Pleunasta reitti jatkuu takaisin kohti Tapion Tupaa. Aluksi se kulkee jokivarressa ja jyrkät rantatörmät ovat vaikuttava näky. Pikkuhiljaa reitti erkaantuu joesta ja kulkee kankailla kevyesti mutkitellen. Reittiä voi suositella kaikille ja kaikenikäisille jos Hiekkasärkkien rantalomailu ja ihmispaljous ahdistaa, niin luontopolulle on hyvä lahteä rauhoittumaan. Etenkin Pleunan alue on kaunis. Aikaa reitillä meni vajaa viisi tuntia. Kalajoella on helppo reitti myös Hiekkasärkkien lintutornille. Tämä ns. lankkupolku on esteetön ja alkaa Leirintäalueen läheisyydestä. Reitille voi mennä myös väliltä ja se kulkee meren rannalla. Tutustumisen arvoinen kohde on myös Mariston luontopolku, jossa pääsee näkemään herkkää dyyniluontoa. Mukava sunnuntai päivä ja taas huomasi sen, että ulkoilu voimaannuttaa aina. Ajatukset tuulettuvat ja luonto hoitaa.

Juha Autio