Kauan odotettu kesä alkaa vapusta todetaan usein ja nautitaan tästä meille kaikille yhteisestä päivästä. Muistan lapsuudessa ja vielä nuoruudessanikin, kuinka vappu oli juhla joka jakoi mielipiteitä. Oli ihmisiä joille se oli vuoden ainoa pyhä ja ihmisiä joille se oli vuoden ainoa pyhä jota ei vietetty. Aika on muuttunut, hyvä niin ja nykyään vapun ovat omineet miltei kaikki. Saamme jokainen viettää sitä nauttien jo orastavasta kesäfiiliksestä ja viettää aikaa yhdessä muiden kanssa. Vappuun liittyy usein kesän ensimmäinen jäätelö, kaikenlainen vappukrääsä, hyvät munkit ja simat. On ikään kuin juhlatunnelmaa kaikille ikäryhmille. Olen ollut myös aina kiinnostunut teekkareiden vappu jäynistä. Ehkä parhain niistä on vuodelta 1961, jolloin teekkarit veivät merenpohjasta nostoa odottavan Vasa laivan kannelle Paavo Nurmen patsaan. Ihmetys oli suuri, kun laivaa nostettaessa kannelta löytyi patsas, jota pidettiin aluksi meriargeologisena sensaationa.

Kuva – Juha Autio

Tänä vuonna päätimme tehdä Vappu retken sympaattiseen Hailuotoon. Hailuoto on Oulun edustalla oleva saari, joka on myös itsenäinen kunta. Saaren historia on hyvin monivaiheinen ja osaltaan traaginen. Saaressa on kuitenkin hyvin yhteisöllinen ja lämmin ilmapiiri ja se tarttuu myös vierailijaan.

Hailuodon historiasta voisi lyhyesti mainita sen, että Luodon asuttaminen alkoi 1100-luvulla, jolloin Karjalaiset ja Ruotsalaiset kilpailivat hyvistä kalavesistä. Useiden sen aikaisten omistussuhteiden jälkeen se erkani omaksi seurakunnaksi vuonna 1587. Nälkävuodet 1600-luvulla koettelivat kovalla kädellä Hailuotoa ja isonvihan aikana Venäläiset kasakat tappoivat yhdessä yössä saarella noin 800 ihmistä. Näiden vaiheiden jälkeen koitti kuitenkin paremmat ajat ja saaren väkiluku ylitti parhaimmillaan yli 2000 asukkaan rajan. Nykyisellään saaressa asuu vajaa tuhat ihmistä, mutta kesä aikana väkeä on paljon enemmän, kun mökkilaiset ja turistit saapuvat. Kesällä Luodossa on monenlaisia tapahtumia, kuten siikamarkkinat ja Bättre Folk.

Aurinkoisen, mutta kylmän päivänaluksi ajelimme Vihiluodon kalan maittavalle vappubrunssille. Piti elää melkein viisikymmentä vuotta, että sain kokea elämäni ensimmäisen brunssin. Tämäkin on hyvin kulttuuriin ja alueeseen sidottu tapa eikä siinä sen ihmeellisempää. Juhlia on totuttu viettämään eri alueilla eri tavoilla ja se on sinällään rikastuttavaa.

Piti elää melkein viisikymmentä vuotta, että sain kokea elämäni ensimmäisen brunssin.

Kuva – Juha Autio

Hailuotoon pääsee lautalla, joka kulkee päivittäin noin tunnin tai puolen toista välein. Luotoon on ollut suunnitteilla silta jo pitkään, mutta toistaiseksi mennään vielä Merisilta tai Meriluoto lautoilla. Raikkaan lauttamatkan jälkeen ajelimme saaren läpi menevää Luovontietä Marjaniemeen, jossa sijaitsee hotelli, majakka, satama ja useita pieniä myymälöitä sekä lämmin henkisiä kahviloita. Tänä vuonna Marjaniemen aallonmurtajan päälle on kerääntynyt poikkeuksellisen paljon jäätä. Jääröykkiö on yli kymmenen metriä korkea ja se on päässyt myös valtakunnan uutisiin. Näky oli kieltämättä vaikuttava ja luonnonvoimien suuruutta on hieno ihmetellä. Luonnonihme kiinnostaa ihmisiä ja nytkin paikalla oli joukko ihmisiä. Samaan aikaan Marjaniemessä oli myös Ladojen kokoontumisajot. Kummeli sketseissä nämä eivät olleet yleisömenestyksiä, mutta nyt paikalla oli kuitenkin neljä Ladaa ja yksi pönttö UaZ. Iloinen puheensorina ja lasten kirmailu välittyi muihinkin paikalla olijoihin.

Jääröykkiö on yli kymmenen metriä korkea ja se on päässyt myös valtakunnan uutisiin.

Kuva – Juha Autio

Seuraavaksi suuntasimme tutustumaan Hailuodon panimoon ja sen jälkeen ajelimme Syökärin alueelle, jossa on mahdollisuus bongata sekä petolintuja, että Kiljuhanhia sekä lukuisa joukko muita vesilintuja. Mennessä Kurkipariskunta käveleskeli metsän keskellä tiellä. Sikäli erikoinen paikka, että yleensä lintu viihtyy paremmin pelloilla ja avarammilla paikoilla. Pariskunta lähti kuitenkin ystävällisesti lentoon ja Kurjen lentoonlähtö tielinjaa pitkin oli kuin pienkoneen kiihdytys lentokentältä. Evästelimme Koninnokan alueella ja pöydäksi valikoitui vanha traktorivetoinen metsäreki. Evästauon keskeytti oikeutetusti merikotka, jonka näimme ensimmäistä kertaa läheltä. Uljas lintu liiteli ohitsemme puunlatvojen yläpuolella aivan kuin ilmoittaen, että olkaa vain rauhassa, mutta olette minun maillani. Näimme linnun vielä toistamisen vilaukselta ennen lähtöämme. Palatessa kävimme vielä lintutornilla katsomassa kevätkarkeloita ja mukana oli myös Kalasääksi hienoine lentonäytöksineen. Sitten olikin aika jo lähteä Luodolta kohti mannerta ja seuraavaa lauttaa.

Mitään suuria suunnitelmia ei tarvitse tehdä ja voi vain olla ja ihmetellä. Kevätaurinko hoitaa ja luonto antaa aina elämyksiä. Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat yleensä positiivisia. Hailuoto on minulle paikka, johon on aika ajoin mieli mennä. Kannattaa piipahtaa.

Juha Autio