Auttamisesta ja sen eri muodoista saa usein aika vaivalloisen kuvan, kun mediassa hehkutellaan isoja ja kansainvälisiä projekteja. Nykytavan mukaan avustustoiminta vielä kuvataan dramatisoiden ja värittäen niin, että se karkaa ajatuksissa perusjampan ja -mimmin tavoittamattomiin. Samaan aikaan rahallisille lahjoituksille kehitellään entistä helpompia tapoja, kun lähes jokaisen taskusta löytyy sähköinen keräyslipas ja kasapäin kilpailevia kampanjoita arvioitavaksi ja autettavaksi.

Kaikenlainen vapaaehtoistyö on onneksi entistä trendikkäämpää ja houkuttelevampaa, ehkä usealle kuitenkin myös lyhytjänteisempää. Luulen kyllä auttamisen olevan monelle, ehkä yhä useammalle, tekemistä ohjaava kokonaisvaltainen elämäntapa. Auttamista ei saisi kuitenkaan mieltää pelkkien projektien, lahjoitusten ja tehtävien toteuttamiseksi, koska se on myös paljon helpompaa – hymyä, huomiointia ja halaamisen tapaista liikehdintää.

Hetki yhdessä on auttamista aidoimmillaan. Kuva – Jaulo Ferlic

Oletko osannut ajatella, että pelkkä katse, hymy, ele tai ilme voivat olla auttamista mitä suuremmissa määrin. Helppoa, eikös? Hetki, kohtaaminen tai hipaisu riittää, ei tarvita projektia, lahjoitusappia tai kampanjaa. Myös kuuntelu, kysymys tai pelkkä läsnäolo auttaa. Nämä kaikki pienen panoksen auttamisen muodot onnistuvat elämän kaikissa tilanteissa töissä, kotona, kadulla ja kaupassa. Nykymediaa ja kanavia seuratessa saisi yksi helpon auttamisen muoto nousta arvoon arvaamattomaan – toistemme ymmärtäminen.

Auttamisen asenne – empatiamoodi on jokaisen opeteltavissa ja kehitettävissä oleva kyky, josta on tutkitustikin apua yhteisöllemme ja erityisesti arvaatko kenelle?

Mieti hetki, jos auttamisen asenne olisi osa työyhteisösi tai koko yhteisömme jokapäiväistä toimintatapaa. Työpaikalla esimies pysähtyisi kohteliaasti neuvomaan, ei moittimaan ja työkaveri kysyisi joskus mitä sinulle kuuluu. Koululuokan kiusaajien huomionhakuinen häiritsevä käytös vaihtuisi auttavaisuudeksi toisia ja opettajaa kohtaan, koska se vain on niin coolia. Kaupassa, kadulla ja liikenteessä kiilailun ja keskisormien tilalle vaihtuisi kohtelias käytös ja peukuttaminen.

Uskon, että auttaminen tulee olemaan yksi merkittävä liikkeenjohdon konsultoinnin, työntekijäkoulutusten ja yritysten yhteisten hyvinvointipäivien teema. Auttamisen asenteen istuttaminen ja vahvistaminen yrityksessä näkyy varmasti siellä kuuluisalla ja merkityksellisellä viimeisellä rivillä – ja nyt en tarkoita koulutuksen penkkiriviä.

Auttamisen asenne saa näkyä ja kuulua arjessa ja vapaa-ajalla. Kuva – Levi Guzman

Yhteiskuntamme toki tarvitsee helpoimpien auttamisen menetelmien lisäksi myös projekteja, kampanjoita ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Vapaaehtoistyö on kyllä mielestäni hieman harhaanjohtava termi, koska työhön liittyy usein ennalta määrätty tarkoin kuvattu työnkuva, johon työntekijällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa.

Työ sanan vaihtoehtona pidän partiotoiminnassa esiintyvästä sanasta pesti. Toki pestinkin tavoitteet ja toiminta voi olla tarkoin määritelty mutta siinä on taustalla, kukin omilla taidoillaan ja tavallaan – teema. Pesti sovitaan yhdessä ja vapaaehtoinen voi itse päättää minkälaiseen ennalta kuvattuun pestiin on valmis. Pestin voi myös määritellä itse omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Samoin pesti voi olla mukautuva ja elää kunkin tilanteen, tahdon ja jaksamisen mukaan, jos vain kaikki tämän mahdollisuuden muistaisivat.

Nykymediaa ja kanavia seuratessa saisi yksi helpon auttamisen muoto nousta arvoon arvaamattomaan – toistemme ymmärtäminen.

Vapaaehtoistyö on nykyisin muodostumassa kiinteämmäksi ja korvaamattomaksi osaksi yhteiskuntaamme, varsinkin ihmisten hoitoa ja huolenpitoa. Ilman lähes täysipäiväisiä, sitoutuneita ja riittävän ammattitaidon omaavia vapaaehtoistyöntekijöitä, Auttajia, ei tulla enää toimeen. Vapaaehtoistyöstä on silloin mahdollisuus muodostua täysin vakituiseen palkalliseen työtehtävään verrattava tehtävä.

Uskon, että edellä mainittuun työhön päätyneet henkilöt ovat myös auttamisen asenteen kirkkaimpia soihdunkantajia ja johtotähtiä. Toivottavasti heidän ympäriltään löytyy saman asenteen omaavia henkilöitä, jotka huolehtivat heidän voinnistaan ja jaksamisestaan. Mielestäni heitä varten pitäisi yhteiskunnassamme olla pysyvät resurssit ja toimintatavat, jossa vapaaehtoistyöntekijällä olisi tuki ja turva, varmuus siitä, että tehtävä pysyy voimauttavana ja sopivana juuri hänelle.

Auttamisen tasosta ja tavasta riippumatta yksi asia on varma ja tiedetty ainakin teollistumisen alkuajoista lähtien: Auttamalla muita autat samalla myös itseäsi. Hymy vastaa sinulle takaisin, kiitollisuus kantaa ja mielihyvä tarttuu. Olen aivan varma, että tässä on onnen salaisuus, avain ja vastaus samassa paketissa. Koko ihmisten yhdessä elämisen juju ja kantava voima. Empatiamoodista – auttamisen asenteesta on erityisesti apua siis juuri sinulle!

Yhteistyö on ollut ihmispopulaation selviytymisen ja kehittymisen perusedellytys, ja yhteistyö on aina vaatinut toinen toistemme auttamista. Auttamisen perustavaa laatua oleva hyvyys on vain välillä unohtunut teollistumisen ja digitalisaation rajallisen sopeutumiskykymme ylittävässä kehitysvauhdissa. Nyt empatian vallankumouksen kynnyksellä ehkä osa meistä oppii asian uudelleen – toivottavasti suurin osa.

Mitä enemmän harjoittaa empatiaa, sitä varmemmin se automatisoituu tavaksi. Ja sitä todennäköisemmin sinulle myös vastataan empaattisesti. Hyvien aikeiden kierre syntyy pienillä eleillä ja molemmilla stressitasot lähtevät laskuun. (Minna Huotilainen, Helsingin Yliopisto)

Ojenna sinäkin kätesi – Auttamisesta saat aidon onnen tunteen. Kuva – Aamir Suhail

Auttamisen tasosta ja tavasta riippumatta yksi asia on varma ja tiedetty ainakin teollistumisen alkuajoista lähtien: Auttamalla muita autat samalla myös itseäsi. Hymy vastaa sinulle takaisin, kiitollisuus kantaa ja mielihyvä tarttuu. Olen aivan varma, että tässä on onnen salaisuus, avain ja vastaus samassa paketissa. Koko ihmisten yhdessä elämisen juju ja kantava voima. Empatiamoodista – auttamisen asenteesta on erityisesti apua siis juuri sinulle!

Yhteistyö on ollut ihmispopulaation selviytymisen ja kehittymisen perusedellytys, ja yhteistyö on aina vaatinut toinen toistemme auttamista. Auttamisen perustavaa laatua oleva hyvyys on vain välillä unohtunut teollistumisen ja digitalisaation rajallisen sopeutumiskykymme ylittävässä kehitysvauhdissa. Nyt empatian vallankumouksen kynnyksellä ehkä osa meistä oppii asian uudelleen – toivottavasti suurin osa.

Jos autat toisia joka päivä niin pienissä, kuin suurissakin asioissa, huomaat kehittäväsi sisimmässäsi piilevää rakkaudenkipinää, kunnes se käy niin voimakkaaksi, että se vie sinut kevyesti elämän pienten vaikeuksien ja huolien läpi. Sinä kohoat niiden yläpuolelle, käyt suopeaksi lähimmäisillesi ja omatuntosi sanoo: ”Hyvin tehty” (Robert Baden Powell)

Tommi Salo Kuvat: Unsplash